maanantai 19. heinäkuuta 2010

Pieniä hyviä tekoja.

Olimpa kerran kaupassa, tuossa ihan lähellä vaan. Kassajonossa edelläni oli pikkupoika silmät toiveikkaana ostamassa, liekö äitinsä käskemiä ruokatarvikkeita, ja taisipa siellä olla hakupalkkana karkkipussikin. Kassaneiti ilmoitti summan ja poika kaatoi rahapussinsa sisällön neidille. Siitä puuttui viisi senttiä.

Hätääntyneenä poika jo mietiskeli mitä joutuisi jättämään pois, ei kai nyt sentään mitään äidin käskemää ruokatavaraa, eihän tuosta karkkipussistakaan malttaisi luopua. Poika kuitenkin kiikutti karkkipussiaan jo takaisin hyllyyn. Sanoin kassaneidille, että minä voin antaa sen viisi senttiä ja kassaneiti huusi pojalle: "Hei, tuu tänne, tää täti maksaa sen puuttuvan". Pojan kasvot oli näkemisen arvoiset. Kassaneitikin muistaa minut käydessäni tuossa samaisessa kaupassa, viikkojenkin jälkeen. Puhumattakaan siitä hyvästä olosta, mikä itselleni jäi. Ja kaikki tämä vain viidellä sentillä.

Mietiskelin tuon tapahtuman jälkeen pieniä hyviä tekoja, jotka itseltä jää usein tekemättä ja tilanteita, joissa niitä voisi tehdä, jotka jää huomaamatta. Avataan siis kaikki yhdessä silmät ja sydämet huomaamaan pienet asiat, joissa voimme auttaa ja olla tekemässä hyvää lähimmäisillemme. Pienistä asioista voi kasvaa jonain päivänä suuria.

-Sofia