tiistai 28. kesäkuuta 2011

Levosta käsin

Nykyään on niin kovin kiire. Suomeen muuttanut hollantilainen ystäväni väitti, että tulppaanimaassa on vieläkin hektisempää. Ei ole aikaa pysähtyä, kuunnella, olla läsnä. Välillä on tärkeä saada kasailla omia ajatuksiaan. Vielä tärkeämpää on muistaa viettää laatuaikaa Jumalan kanssa.

Useat kesäni ovat vierähtäneet vaativissa kesätöissä. Tänä kesänä päätin vain olla ja tehdä kaikkea mukavaa. Uskon, että se on omalla tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. Kiireessä menee niin paljon asioita ohi.

Tänä vuonna konffassakin päätin vain olla. En ilmoittautunut talkoolaiseksi vaan kuuntelin kokouksia ja tietoiskuja, kiertelin lähetysteltassa, hengailin ystävien kanssa ja kaffittelin tuttujen asuntovaunuissa. On tärkeää palvella mutta myös vain olla, aikansa molemmille. Sain mitä etsin, fellowshippiä eli yhteyttä!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Kohtaa rukkanen.

Pian taas valkoiset teltat keräävät helluntaikansan yhteen. Yhteys tiivistyy muun muassa mission ympärille - yhden valtavan suuren kangaskaton alla hyörii muutaman päivän ajan suuri joukko Jumalan työrukkasia. Arkensa joku heistä viettää maailman toisella laidalla vähäosaisia auttaen, joku toinen modernissa mediastudiossa televisiolähetyksiä tekstittäen ja kolmas kotimaassa vankiloita tai kouluja kiertäen. Kerran kesässä he kokoontuvat yhteen riviin kertomaan työstään ja innostamaan muita mukaan.

Samanlaisia Jumalan työrukkasia hyörii muidenkin kangaskattojen alla ja liepeillä. Yhdellä on takana tiukka vuosi virkamiehenä, mutta nyt hän hymyillen heiluttelee käsiään ja ohjailee muita oikeaan suuntaan heidän matkatessaan kohti telttoja. Toinen on juuri lähettänyt luokallisen lapsia kesälomalle ja työrauhasta kiittäen keskittyy kuorimaan perunoita nälkäiselle telttakansalle. Kolmas antaa oman ammattitaitonsa käyttöön ja hoivailee juhlahumussa väsyneitä vanhuksia lepopisteellä. Neljäs hengähtää hetken maatöistään ja hymyilee kahvilan myyjänä.

Kangaskattojen alla ja liepeillä on hämmästyttävän paljon kokemusta, tietoa, taitoa ja ennen kaikkea palvelumieltä. Samoilla nurmikentillä kiertelee suuri joukko niitä, jotka eivät tiedä, ollako rukkanen vai saapas. Tullako vai mennä. Jatkaako vai pysähtyä. Taistellako vai luovuttaa.

Oletpa rukkanen, saapas tai kävelevä kysymysmerkki, pysähdy. Älä luovuttaaksesi, vaan kohdataksesi jonkun toisen. Jos olet ollut, mennyt ja tehnyt Isän askelissa - jaa kokemaasi. Kerro Jumalan suurista töistä, vala uskoa ja luottamusta Hänen suunnitelmaansa. Kanna vastuusi ja ole Kutsujasi arvoinen. Jos elät kysymysmerkkinä - uskalla kysyä ääneen. Kuuntele, opi ja löydä oma polkusi Hänen askelissaan. Näe Jumalan työ rukkasissaan. He voivat olla vastaus juuri sinun rukouksiisi.

* * *

Ja tiedätkö, et tarvitse välttämättä edes niitä valkoisia telttoja ja nurmikenttiä. Pysähdy kotikirkon kiviportaissa, matalassa aulassa, kahvipöydässä, penkkirivissä. Kohtaa, jaa ja kuuntele. Älä pimitä sitä hyvää, minkä olet Jumalalta saanut. Jumalan siunaus ei puolitu jaettaessa - se moninkertaistuu. Älä menetä toivoasi elämän kysymysten edessä. Jumalan vastaus tulee aina täsmätoimituksena: täydellisesti aikataulussa pysyen, oikeankokoisena pakettina ja suoraan sinun kohdallesi.

torstai 2. kesäkuuta 2011

Se on nyt!

Kesä on lähenemässä ja joidenkin mielestä se on jo täällä. Pitkään minulla oli sellainen olo, että kesästä voi nauttia sitten, kun kesäloma alkaa, eivätkä työt enää paina. Viime viikonloppuna piknikillä ja rannalla lentopalloa pelatessa kuitenkin tajusin, että nyt on jo se aika, että saan nauttia kesästä ja yhdessäolosta. Kesä on kuitenkin lyhyt täälläpäin maapalloa ja siitä pitää ottaa kaikki irti!

Samalla lailla on elämässä. On hyvä muistaa, että me elämme juuri siinä hetkessä, ajassa ja paikassa, johon meidät on tarkoitettu juuri tällä oikealla hetkellä. Vaikka työpaikka olisi väliaikainen eikä edes sopiva tai opiskelupaikka tuntuisi väärältä tai elämästä puuttuisi pitkään odotettu ihminen, niin elämä on nyt.

Let’s live out our lives!