Eilen luin erään lapsen kanssa kirjaa. Vastaan tuli kuva kiikareista ja kysyin lapselta tietääkö hän mikä moinen vekotin on ja mitä sillä tehdään. Vastaukseksi sain hyvin nopeasti "Kiikarit". Sen sijaan niiden käyttötarkoitusta lapsi jäi selvästi pohtimaan. Olin juuri avaamassa suuni hyvin aikuismaiseen selitykseen, kun lapsi ehätti vastaamaan: "Isi katsoo kiikareilla lintuja ja kaikkia maisemia, mutta minäpäs katson niillä leluja ja muita. Ku ne kiikarit kääntää toisinpäin, niin niillä näkee lähiasiat kaukana." En silloin kiinnittänyt selitykseen sen kummempaa huomiota, olinhan itsekin pienenä tuijotellut lattiaa väärinpäin käännetyillä kiikareilla, jotta tuntisi olevansa isompi.
Myöhemmin samana päivänä ajatus sitten jysähti tajuntaani. Mitä jos vastaus pakenemiskaukokaipuuseeni olisikin väärinpäin käännetyissä kiikareissa? Mitä jos pystyisin katsomaan lähellä olevia asioita kauempaa lähtemättä varsinaisesti mihinkään? Seuraavathan ne tekemättömät päätökset ja vastenmieliset tehtävät ajatuksissa, vaikka lähtisi kuinka kauas. Väärinpäin käännetyillä kiikareilla katsottuna suurensuuri sotkuinen lankavyyhti muuttuisi pieneksi sotkuiseksi lankavyyhdiksi muiden elämäni tärkeiden asioiden keskellä. Mitä jos ostaisin kiikarit?