maanantai 26. elokuuta 2013

Yhteyden aineksia

Tänään oltiin seurakunnassa vasta toista kertaa, mutta olo siellä tuntuu jo nyt tosi kotoisalta. Lieneekö asiaan osuutta sillä, että seurakunta täällä koostuu noin kahdenkymmenen hengen pienestä, mutta sitäkin tiiviimmästä yhteisöstä? Ehkä juuri pienen kokonsa takia seurakunta ottaa lämpimästi vastaan jokaisen uuden tulijan ja on lähestulkoon mahdotonta, että joku voisi vain livahtaa takapenkkiin ja jäädä huomiotta. Varsinkin, kun penkkirivejä on tasan kolme ;)

Eikä asiaa pahentanut sekään, että virallisen jumalanpalvelusosuuden päätyttyä tilaisuus ei suinkaan ollut vielä ohi. Paikalla oli vierailemassa vajaan 30 hengen ryhmä Englannista, ja jumalanpalveluksen jälkeen jäimme keskukselle syömään ja tutustumaan toisiimme. 

Kaikkein parasta tässä päivässä olikin yhteys; kenelläkään ei ollut kiire pois kun kello löi puoli yksi, ja kaikilla oli aikaa jäädä juttelemaan ja viettämään aikaa keskukselle. Mitä siitä, vaikka kokousreissu venyy lähemmäs viisituntiseksi ;) Jotain tällaista kiireetöntä yhteyttä kaipaan Suomeenkin. Miksi meillä on aina niin kiire kotiin?

Voit lukea lisää vuodestamme Bosniassa osoitteesta www.reissuilla.blogspot.com.