sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Taivaan tähdet

Yksi soittaa kitaraa ja laulaa kadunkulmassa Jeesuksesta. Toinen lähtee aktioon Venäjälle. Jotkut elävät elämäänsä eivätkä erityisesti puhu kenellekään uskostaan, ja silti ympärillä olevat ihmiset näkevät hänen elämänsä kautta heijastuksen Jumalasta. On myös niitä jotka lähtevät vuosiksi toiselle puolelle maapalloa. Jumalan kädenjälki voi näkyä myös arjen keskellä pieninä ystävällisinä tekoina. Eikä tässä varmastikaan kaikki, loppu on kiinni siitä kuinka rohkeasti omia ideoitaan lähtee toteuttamaan.

Ajatus Jumalan rakkauden eteenpäin viemisestä saattaa kuitenkin kuulostaa pelottavalta, vaikealta, vastuulliselta ja ehkä vähän mahtipontiseltakin. Onko minusta siihen? Haluanko edes? Ja jos haluan, niin mikä on se oikea ja tehokkain tapa? Entä jos en osaa?
Paras pohja on rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, niistä lähtee myös halu kertoa Jumalasta. Evankeliointi pohjaa myös siihen, että olemme aidosti kiinnostuneita ihmisten asioista ja heistä itsestään muutenkin kuin vain evankelioitavina. Ehkä koemme asian pelottavaksi siksi, että meillä on siitä liian yksipuolinen kuva, tai emme muuten tiedä siitä tarpeeksi. Vastuullista se on toki, siitä ei pääse mihinkään, mutta onhan meillä Auttaja, kuka on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti!

Ei voi sanoa yhtä ainoaa parasta, oikeaa tai toisia arvokkaampaa tapaa pitää esillä Jumalaa. Tärkeämpää on ymmärtää se, että jokaisella on oma itselleen paras mahdollinen tapa tehdä Häntä tunnetuksi. Ota selvää mahdollisuuksistasi ja lahjoistasi! Kannattaa muistaa myös se, että elämä on nyt eikä vasta kymmenen vuoden kuluttua lähetyskentällä tai ensi kesänä aktiossa. Olet jo nyt Jumalan asettamalla paikalla ja Hänen mielensä mukaisessa vaikutusalassa. Et siis ole sattuma vaan suunnitelma, joten lakkaa odottamasta ja tartu Jumalan mahdollisuuksiin, mitä ne ikinä ovatkaan sinun kohdallasi. Loista elämää siinä paikassa johon Jumala on sinut kutsunut.

"Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla kun pidätte esillä elämän sanaa."
Fil.2:15-16

Matt.28:18-20

maanantai 7. helmikuuta 2011

Asia kunnossa!

Hyvän ystäväni elämässä ei tunnu olevan sen suurempia ongelmia tai olosuhteita. Näin ei kuitenkaan ole. Joskus puhuimme asiasta ja hän sanoi, ettei välttämättä koe sen suurempaa tarvetta jakaa omia huoliaan toisten ihmisten kanssa vaan mieluummin suoraa Jumalan kanssa.

Liian usein löydän itseni spekuloimasta omia asioitani toisille ennen kuin olen todella kääntynyt niiden kanssa Jumalan puoleen. Asioiden jakamisessa ei ole mitään pahaa – päinvastoin. Usein ääneen puhuminen auttaa itseään jäsentämään asioita. Toisesta ihmisestä on usein kuitenkin vain kuuntelijaksi. Jumala on suurempi kuin yksikään ongelma, tilanne tai olosuhde. Hänellä on ratkaisu elämämme jokaiseen asiaan. Myös Hänen ajoituksensa on täydellinen. Itse välillä unohtelen tällä saralla.

Kirjoittamani asia tuskin on uusinta uutta kovinkaan monelle, joka tämän sattuu lukemaan. Viestini ei ole välttämään asioiden jakamista toisille vaan aktiivisesti jakamaan kaikki asiansa ensisijaisesti Jumalalle – joka päivä. Tällä saattaa olla suurtakin alentavaa vaikutusta kehon stressihormonitasoon.

Fil. 4:6-7

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Yllätyksiä ja tavallista elämää


Miten yhdessä viikossa voi tapahtua niin paljon?

Joskus tavallisten päivien keskelle tulee yhtäkkiä suurempia asioita kuin mitä on odottanut, joko hyviä tai ei niin hyviä yllätyksiä. Usein niihin tunteisiin ja reaktioihin, jotka nousevat pintaan yllätyksien johdosta, saa enemmän selkoa, jos kuulee rohkaisevia sanoja.

Viimeisen viikon aikana on tullut eteen molempia yllätyksiä, onneksi sentään eri päivinä. Elämässä on ollut pettymystä, innostusta, halua antaa periksi, odotusta tulevaisuuden haasteista, pelkoa tulevaisuudesta ja monenlaista pohtimista ja juttelua. Kuitenkin kaiken tämän keskellä mieleen nousivat vahvasti nämä sanat: ”Minä olen sinun kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua. Ole vain rohkea ja luja” (Joos. 1:5-6). Tästä rohkaistuna on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia yllätyksiä - tai sitten kohti ihan tavallista viikkoa.