Yksi soittaa kitaraa ja laulaa kadunkulmassa Jeesuksesta. Toinen lähtee aktioon Venäjälle. Jotkut elävät elämäänsä eivätkä erityisesti puhu kenellekään uskostaan, ja silti ympärillä olevat ihmiset näkevät hänen elämänsä kautta heijastuksen Jumalasta. On myös niitä jotka lähtevät vuosiksi toiselle puolelle maapalloa. Jumalan kädenjälki voi näkyä myös arjen keskellä pieninä ystävällisinä tekoina. Eikä tässä varmastikaan kaikki, loppu on kiinni siitä kuinka rohkeasti omia ideoitaan lähtee toteuttamaan.
Ajatus Jumalan rakkauden eteenpäin viemisestä saattaa kuitenkin kuulostaa pelottavalta, vaikealta, vastuulliselta ja ehkä vähän mahtipontiseltakin. Onko minusta siihen? Haluanko edes? Ja jos haluan, niin mikä on se oikea ja tehokkain tapa? Entä jos en osaa?
Paras pohja on rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, niistä lähtee myös halu kertoa Jumalasta. Evankeliointi pohjaa myös siihen, että olemme aidosti kiinnostuneita ihmisten asioista ja heistä itsestään muutenkin kuin vain evankelioitavina. Ehkä koemme asian pelottavaksi siksi, että meillä on siitä liian yksipuolinen kuva, tai emme muuten tiedä siitä tarpeeksi. Vastuullista se on toki, siitä ei pääse mihinkään, mutta onhan meillä Auttaja, kuka on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti!
Ei voi sanoa yhtä ainoaa parasta, oikeaa tai toisia arvokkaampaa tapaa pitää esillä Jumalaa. Tärkeämpää on ymmärtää se, että jokaisella on oma itselleen paras mahdollinen tapa tehdä Häntä tunnetuksi. Ota selvää mahdollisuuksistasi ja lahjoistasi! Kannattaa muistaa myös se, että elämä on nyt eikä vasta kymmenen vuoden kuluttua lähetyskentällä tai ensi kesänä aktiossa. Olet jo nyt Jumalan asettamalla paikalla ja Hänen mielensä mukaisessa vaikutusalassa. Et siis ole sattuma vaan suunnitelma, joten lakkaa odottamasta ja tartu Jumalan mahdollisuuksiin, mitä ne ikinä ovatkaan sinun kohdallasi. Loista elämää siinä paikassa johon Jumala on sinut kutsunut.
"Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla kun pidätte esillä elämän sanaa."
Fil.2:15-16
Matt.28:18-20
sunnuntai 20. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti