Joosua laitettiin ihan uuteen tehtävään ja täyttämään aika isot kengät. Mutta samalla Jumala antoi Joosualle varustusta, rohkaisua ja lupauksia. Me voidaan kans kuulla nää sanat kohdistettuna just meille ja siihen tilanteeseen johon meidät on laitettu. Kun meille annetaan joku tehtävä tai haaste niin ei meitä jätetä yksin. Meille on luvattu et Hän on meidän kanssamme. Ei me voida tehdä oikein muuta kun luottaa Hänen suunnitelmiin, viisauteen ja siihen että Hän täyttää lupauksensa ajallaan. Ja täytyis muistaa että meille ei anneta koskaan kerralla enempää kuin mitä pystymme kestämään! Muistetaan tää pitkin vuotta kun tehtävät ja haasteet alkaa kerääntymään. Mut muistetaan myös oma osamme siinä sanoa kyllä tai ei J
perjantai 19. elokuuta 2011
Uudet haasteet
Joosua laitettiin ihan uuteen tehtävään ja täyttämään aika isot kengät. Mutta samalla Jumala antoi Joosualle varustusta, rohkaisua ja lupauksia. Me voidaan kans kuulla nää sanat kohdistettuna just meille ja siihen tilanteeseen johon meidät on laitettu. Kun meille annetaan joku tehtävä tai haaste niin ei meitä jätetä yksin. Meille on luvattu et Hän on meidän kanssamme. Ei me voida tehdä oikein muuta kun luottaa Hänen suunnitelmiin, viisauteen ja siihen että Hän täyttää lupauksensa ajallaan. Ja täytyis muistaa että meille ei anneta koskaan kerralla enempää kuin mitä pystymme kestämään! Muistetaan tää pitkin vuotta kun tehtävät ja haasteet alkaa kerääntymään. Mut muistetaan myös oma osamme siinä sanoa kyllä tai ei J
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Preparation for mission
Viimeiset pari viikkoa sain viettää Isossa Kirjassa TAE-kurssilla, jonka tarkoituksena on valmistaa lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Ennakko-odotukseni olivat olemattomat joten takki auki lähtiessäni sain toistamiseen yllättyä positiivisesti ja mieleeni nousi paljon ajatuksia. Tässä muutamia:
Ajatus Jumalan minulle räätälöimästä, uniikista kutsusta on innostanut ja nostanut minua kaikki nämä vuodet. Kysymys on laajemmasta asiasta kuin lähetyskutsun kokemisesta tai kokopäiväiseen hengelliseen työhön suuntaamisesta. Kysymys on siitä, että Jumala on edeltä käsin varustanut juuri sinua luonteellasi, lahjoillasi, elämänkokemuksellasi ja vaikkapa kiinnostuksen kohteillasi, joilla saat palvella juuri siellä minne Jumala milloinkin johdattaa. Fyysinen sijainti voi olla milloin missäkin, mutta kysymys on sinun kutsustasi, jota ei välttämättä kannata lokeroida saati sitten vertailla. Esteitä tulee mutta sitä kohti!
Toisaalta on hyvä muistaa, että aikataulutus on Jumalan – ei minun. En ole vastuussa toisille ihmisille siitä, miten ja millä aikataululla Jumala elämääni vie eteenpäin. Tehtäväni ei ole kertoa Jumalalle missä minun tulisi milloinkin olla vaan elää lähellä Jumalaa, täysillä ja luottaen, kuunnella Hänen ääntään. Itse välillä kompastelen tässä mutta alan ehkä oppia :D
Parin viikon aikana pohdin millaisia lahjoja minulla on ja kuinka voisin palvella niillä Jumalaa ”siellä kaukana”. Äkkiä tajusin, että miksen soveltaisi näitä ideoita jo nyt kotimaassa, Jyväskylässä, Pohjanmaalla, missä ikinä olenkin?! Lähdin oppimaan lähetystyöstä ja sainkin näköaloja miten olla ”lähetystyössä” kotona.
Lähettien puheissa korostui usein kolmen kohdan taktiikka, joilla kohdata toinen ihminen:
1. rakasta
2. anna aikaa
3. palvele
Näihin kolmeen kohtaan kiteytyy lähetystyön ydin ja samalla sen tehokkuus. Kysehän on normaalista kristityn elämästä. Silloin tajusin, että on peräti kummallista jos täällä elän kylmänä ja kiireen keskellä vain itselleni mutta kauas lähdettyäni aivan kuin sytyn rakastamaan, kuuntelemaan ja palvelemaan. Toiset ihmiset tarkkailevat jatkuvasti elämäämme, olemistamme, valintojamme ja reagoimistamme. Tässä on avaimet, joilla jokainen kristitty löytää ympäriltään lähetyskentän!
tiistai 19. heinäkuuta 2011
Just say it!
Voi käydä vaikkapa niin, että jollekin tulee aamulla mieleen Raamatunpaikka, jonka hän lukee. Paikka ei tunnu liittyvän mihinkään ja se voi jopa unohtua. Myöhemmin päivällä syntyykin keskustelu, jossa tuo Raamatunpaikka nousee taas mieleen. Tuo joku jakaa sen toiselle, ja toinen rohkaistuu suuresti. Koskaan ei tiedä, miten asiat loksahtavat paikoilleen.
Tehdään hyviä asioita, jotka yhtäkkiä vaan tulevat mieleen ja rohkaistaan toisia, vaikka ei vielä tiedettäisi sanojen tai tekojen tarkoitusta tai arvoa. Mitä siinä voi menettää!
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Levosta käsin
Nykyään on niin kovin kiire. Suomeen muuttanut hollantilainen ystäväni väitti, että tulppaanimaassa on vieläkin hektisempää. Ei ole aikaa pysähtyä, kuunnella, olla läsnä. Välillä on tärkeä saada kasailla omia ajatuksiaan. Vielä tärkeämpää on muistaa viettää laatuaikaa Jumalan kanssa.
Useat kesäni ovat vierähtäneet vaativissa kesätöissä. Tänä kesänä päätin vain olla ja tehdä kaikkea mukavaa. Uskon, että se on omalla tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. Kiireessä menee niin paljon asioita ohi.
Tänä vuonna konffassakin päätin vain olla. En ilmoittautunut talkoolaiseksi vaan kuuntelin kokouksia ja tietoiskuja, kiertelin lähetysteltassa, hengailin ystävien kanssa ja kaffittelin tuttujen asuntovaunuissa. On tärkeää palvella mutta myös vain olla, aikansa molemmille. Sain mitä etsin, fellowshippiä eli yhteyttä!
torstai 16. kesäkuuta 2011
Kohtaa rukkanen.
Samanlaisia Jumalan työrukkasia hyörii muidenkin kangaskattojen alla ja liepeillä. Yhdellä on takana tiukka vuosi virkamiehenä, mutta nyt hän hymyillen heiluttelee käsiään ja ohjailee muita oikeaan suuntaan heidän matkatessaan kohti telttoja. Toinen on juuri lähettänyt luokallisen lapsia kesälomalle ja työrauhasta kiittäen keskittyy kuorimaan perunoita nälkäiselle telttakansalle. Kolmas antaa oman ammattitaitonsa käyttöön ja hoivailee juhlahumussa väsyneitä vanhuksia lepopisteellä. Neljäs hengähtää hetken maatöistään ja hymyilee kahvilan myyjänä.
Kangaskattojen alla ja liepeillä on hämmästyttävän paljon kokemusta, tietoa, taitoa ja ennen kaikkea palvelumieltä. Samoilla nurmikentillä kiertelee suuri joukko niitä, jotka eivät tiedä, ollako rukkanen vai saapas. Tullako vai mennä. Jatkaako vai pysähtyä. Taistellako vai luovuttaa.
Oletpa rukkanen, saapas tai kävelevä kysymysmerkki, pysähdy. Älä luovuttaaksesi, vaan kohdataksesi jonkun toisen. Jos olet ollut, mennyt ja tehnyt Isän askelissa - jaa kokemaasi. Kerro Jumalan suurista töistä, vala uskoa ja luottamusta Hänen suunnitelmaansa. Kanna vastuusi ja ole Kutsujasi arvoinen. Jos elät kysymysmerkkinä - uskalla kysyä ääneen. Kuuntele, opi ja löydä oma polkusi Hänen askelissaan. Näe Jumalan työ rukkasissaan. He voivat olla vastaus juuri sinun rukouksiisi.
* * *
Ja tiedätkö, et tarvitse välttämättä edes niitä valkoisia telttoja ja nurmikenttiä. Pysähdy kotikirkon kiviportaissa, matalassa aulassa, kahvipöydässä, penkkirivissä. Kohtaa, jaa ja kuuntele. Älä pimitä sitä hyvää, minkä olet Jumalalta saanut. Jumalan siunaus ei puolitu jaettaessa - se moninkertaistuu. Älä menetä toivoasi elämän kysymysten edessä. Jumalan vastaus tulee aina täsmätoimituksena: täydellisesti aikataulussa pysyen, oikeankokoisena pakettina ja suoraan sinun kohdallesi.
torstai 2. kesäkuuta 2011
Se on nyt!
Samalla lailla on elämässä. On hyvä muistaa, että me elämme juuri siinä hetkessä, ajassa ja paikassa, johon meidät on tarkoitettu juuri tällä oikealla hetkellä. Vaikka työpaikka olisi väliaikainen eikä edes sopiva tai opiskelupaikka tuntuisi väärältä tai elämästä puuttuisi pitkään odotettu ihminen, niin elämä on nyt.
Let’s live out our lives!
sunnuntai 29. toukokuuta 2011
Fidan Eväät elämään -kampanja
Parisen viikkoa sitten seurakuntamme jalkautui Jyväskylän kävelykadulle ja kauppojen edustoille lipaskeräyksen muodossa. Ehkä myös sinä olit mukana?
Itse koin jo talvella poltetta osallistua kampanjaan. Miksi? Siksi, että se sopii juuri minun luonteelleni. Nautin kohdata, haastaa ja ehkä hieman provosoidakin ihmisiä. Toisaalta koin asian tärkeäksi ja luotan, että Fida tekee mitä lupaa. Kommenteista päätellen moni on menettänyt uskonsa köyhempien maiden auttamiseen.
Kauppakeskuksen tuulikaapissa seisoskellessani tapasin paljon erilaisia ihmisiä. Monet olivat vihaisen oloisia ja tuskastuneita. Joku vaikutti omasta mielestään niin kovin tärkeältä. Melkein kaikilla oli mahdoton kiire. Onneksi oli paljon niitäkin jotka jaksoivat hymyillä ja kiinnostuneina kysellä mihin rahat oikeastaan olivat menossa. Jokunen halusi keskustella myös elämän tärkeimmistä kysymyksistä.
Yllätyin siitä, ettei ulkonäon perusteella useinkaan voinut päätellä kuka lahjoittaa ja kuka ei. Juron ja isokokoisen miehen kasvot saattoivat levetä tarttuvaan hymyyn kontaktia otettaessa. Toki meillä jokaisella on erilaisia päiviä mutta ihmeellisellä tavalla pieni osa ohikulkijan sisimmästä paljastui siinä hetkessä.
Uskon ja tiedän, että tälläiset kampanjat ovat paljon enemmän kuin vain rahan keräämistä. Voin vain aavistella miten monella tavalla Jumala toimi kampanjan aikana. Lisäksi moni lapsi Bangladeshissa saa näkyvää toivoa elämään pääsemällä kouluun.
Se mitä jäin tällä kertaa kaipaamaan oli varttuneempi väki. Kerääjien keski-ikä jäi kovin nuoreksi.
Ehkä näemme kanssasi kun seurakunta seuraavan kerran tempaisee? :D