keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kiikarit

Tuossa jokunen aika sitten minuun iski aivan hirmuinen kaukokaipuu. Se iskee joka talvi lähes yhtä varmasti kuin kausiflunssa. Samoin se iskee silloin, kun pitäisi tehdä isoja elämää mullistavia päätöksiä, on kiire tai muuten vain stressaa. Erityisen ärhäkkänä kaukokaipuu esiintyy, kun olisi aika saattaa loppuun hiukan vastenmielisiä ja monimutkaisia keskeneräisiä asioita. Mielessä vilistävät silloin kaukaiset maat, vuoret ja rantaviivat. Lappikin kelpaisi.

Eilen luin erään lapsen kanssa kirjaa. Vastaan tuli kuva kiikareista ja kysyin lapselta tietääkö hän mikä moinen vekotin on ja mitä sillä tehdään. Vastaukseksi sain hyvin nopeasti "Kiikarit". Sen sijaan niiden käyttötarkoitusta lapsi jäi selvästi pohtimaan. Olin juuri avaamassa suuni hyvin aikuismaiseen selitykseen, kun lapsi ehätti vastaamaan: "Isi katsoo kiikareilla lintuja ja kaikkia maisemia, mutta minäpäs katson niillä leluja ja muita. Ku ne kiikarit kääntää toisinpäin, niin niillä näkee lähiasiat kaukana." En silloin kiinnittänyt selitykseen sen kummempaa huomiota, olinhan itsekin pienenä tuijotellut lattiaa väärinpäin käännetyillä kiikareilla, jotta tuntisi olevansa isompi.

Myöhemmin samana päivänä ajatus sitten jysähti tajuntaani. Mitä jos vastaus pakenemiskaukokaipuuseeni olisikin väärinpäin käännetyissä kiikareissa? Mitä jos pystyisin katsomaan lähellä olevia asioita kauempaa lähtemättä varsinaisesti mihinkään? Seuraavathan ne tekemättömät päätökset ja vastenmieliset tehtävät ajatuksissa, vaikka lähtisi kuinka kauas. Väärinpäin käännetyillä kiikareilla katsottuna suurensuuri sotkuinen lankavyyhti muuttuisi pieneksi sotkuiseksi lankavyyhdiksi muiden elämäni tärkeiden asioiden keskellä. Mitä jos ostaisin kiikarit?

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Käsittämätön Jumala

Jos jää katsomaan jalkoihinsa, kompastuu omiin askeliinsa. Jos tuntee vain tämän päivän viiman, saattaa unohtaa tulevaisuuden loiston. Jos hukkaa katseensa toivosta, on hukkua kokonaan.

Olen usein kuvitellut Jeesuksen katsomassa maailmaa ennen syntymistään ihmiseksi. Kuinka rähjäiseltä, rikkinäiseltä ja synkältä maailman on Hänen silmissään täytynyt näyttää. Eron taivaan kirkkauteen on täytynyt tuntua niin suurelta! Ja silti Hän tuli ja vaikuttaa yhä ihmisiin ja historiaan ennen näkemättömällä tavalla.

Jeesus syntyi osoittaakseen tien, tulevaisuuden, toivon. Hän tarjoaa mahdollisuutta kulkea kompastumatta, kulkea viimassakin kohti parempaa ja ankkuroida elämämme toivoon, joka kestää ikuisesti - yli kuolemankin.

Miksi? Mittaamattomasta ja loppumattomasta rakkaudestaan sinuun. Hän on niin käsittämätön.

That´s my king!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Ollako välimaastossa lopun elämää?

Jotkut sanovat, että elävät välimaastossa odottaen seuraavaa isoa saavutusta tai uutta opiskelupaikkaa. Sitten vasta elämä alkaa! Mutta entä jos on elänyt välimaastossa koko siihenastisen elämänsä, eikä tunnelissa vieläkään näy valonpilkahdusta muutoksesta, saati sitten läpimurtoa johonkin aivan uuteen?

Joskus itsellekin tulee paniikki: mitä olenkaan tekemässä elämäni kanssa? Teenkö mitään? Onko elämäni vain seuraavaan päivään ja viikkoon elämistä? Hyödyttääkö elämäni ketään? Olenko Jumalan suunnitelmassa samalla, kun olen välimaastossa?

Käyn töissä, mutta työ ei ole unelmatyötäni, whatever that would be. Olen monessa mukana, mutta otanko päivittäisissä vastuissani ja ihmisten kohtaamisissani radikaaleja askeleita ja teenkö päätöksiä seuraten Jeesuksen esimerkkiä? Odotanko vain sitä seuraavaa paikkaa, johon Jumala minut vie tämän vähäisen vaiheeni jälkeen? Vai odotanko muutosta kenties turhaan?

Eikö olisi parempi päivittäin muistaa, että olemme nyt jo juuri siinä oikeassa suunnitelmassa ja niissä oikeissa tehtävissä? Tietenkin on tärkeää katsoa tulevaan, asettaa korkeampia tavoitteita ja unelmoida. Samalla tulisi kuitenkin muistaa, että vaikka olisimme lopun ikämme välimaastossa, niin sinnekin saapuu uusia tuulia. Että välimaastossakin elämä on elämää, josta kannattaa nauttia täysillä!

(Ajatuksia oli herättelemässä pastori Jeff Manion, joka puhui välimaastosta GLS-seminaarissa.)

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Joulun sanoma

Joulun aikana Raamatun sanoma tulee lähelle jokaista ihmistä. Toisin sanoen vain harva pystyy kokonaan välttämään minkäänlaisen kosketuksen joulun Sankarin kanssa. Joku näkee seimiasetelman näyteikkunassa, toinen kuulee hengellisiä joululauluja tai juhlallisesti lausutun jouluevankeliumin. Moni löytää tiensä myös kirkon penkille juurikin joulun alla.

Joulun todellinen sanoma Jeesus-lapsen syntymästä on kaunis, yksinkertainen ja puoleensavetävä. Sen äärelle haluaa pysähtyä, siinä on lupa hengähtää. Tänä vuonna Jyväskylän helluntaiseurakunta yhdessä vapaaseurakunnan kanssa järjestävät jokavuotuisen joulutempauksen kävelykadulla. Pienen hetken ajan joulun sanoma, tunnelma ja lämpö ovat tarjolla jokaiselle ohikulkijalle. Rukoillaan yhdessä tempauksen puolesta toivoen, että tulevana jouluna mahdollisimman moni löytäisi joulun todellisen sankarin ja sanoman!

perjantai 22. lokakuuta 2010

Turvassa

Muutama päivä sitten puhelinmyyjä soitti minulle kaupatakseen turvaa autovarkauden varalle. Ideana oli merkata kaikki auton ikkunat rekisterinumerolla, jolloin autoon tulisi vaihtaa kaikki ikkunat, jotta sen voisi myydä väärillä rekisterikilvillä. Hintaa turvalla oli 49 euroa. Sanoin puhelimeen, että taidan jättää tällä kertaa tarjouksen väliin. Onko tässä jotain, mistä haluaisit kysyä vielä, tarkensi myyjä. Eiiii, vastasin, mä en vaan nyt osta mitään. Mieltäni jäi kaihertamaan epämääräinen vastaukseni. Puhelun loputtua tajusin, että olisin halunnut kysyä, kuinka monta prosenttia Suomessa ajettavista autoista varastetaan ja koitetaan sen jälkeen myydä väärillä kilvillä eteenpäin. Veikkaisin osuuden olevan suhteellisen pieni.

Pari vuotta sitten olin lähdössä Thaimaahan kolmeksi kuukaudeksi. Marssin terveyskeskukseen selvittämään, mitä rokotuksia matkalle olisi hyvä ottaa. Olin etukäteen opiskellut virallisia rokotussivustoja verkossa ja niinpä ihmettelin ääneen, kun minua oltiinkin lähettämässä matkaan vain muutaman piikin turvin. Sairaanhoitaja piirsi summittaisen ympyrädiagrammin, joka kuvasti syitä ulkomailla sairastumisiin, tapaturmiin ja kuolemiin. Vain pienen pienen murto-osan niistä olisin voinut ennaltaehkäistä ottamalla lisärokotuksia.

En todellakaan puhu vakuutuksia tai rokotuksia vastaan. Muistutan vain turvasta, joka kattaa ympyrädiagrammin kaikki sektorit. Meillä voi olla vakuutus ja rokotus kaiken mahdollisen varalle. Niistä huolimatta voi kuitenkin sattua jotain, mikä yllättää, järkyttää ja keikauttaa elämämme raiteiltaan. Jotain, mitä emme voi hallita. Siksi paras turva on Hänessä, joka hallitsee tätä elämää ja ikuisuutta.


Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. 5.Moos.33:27

maanantai 19. heinäkuuta 2010

Pieniä hyviä tekoja.

Olimpa kerran kaupassa, tuossa ihan lähellä vaan. Kassajonossa edelläni oli pikkupoika silmät toiveikkaana ostamassa, liekö äitinsä käskemiä ruokatarvikkeita, ja taisipa siellä olla hakupalkkana karkkipussikin. Kassaneiti ilmoitti summan ja poika kaatoi rahapussinsa sisällön neidille. Siitä puuttui viisi senttiä.

Hätääntyneenä poika jo mietiskeli mitä joutuisi jättämään pois, ei kai nyt sentään mitään äidin käskemää ruokatavaraa, eihän tuosta karkkipussistakaan malttaisi luopua. Poika kuitenkin kiikutti karkkipussiaan jo takaisin hyllyyn. Sanoin kassaneidille, että minä voin antaa sen viisi senttiä ja kassaneiti huusi pojalle: "Hei, tuu tänne, tää täti maksaa sen puuttuvan". Pojan kasvot oli näkemisen arvoiset. Kassaneitikin muistaa minut käydessäni tuossa samaisessa kaupassa, viikkojenkin jälkeen. Puhumattakaan siitä hyvästä olosta, mikä itselleni jäi. Ja kaikki tämä vain viidellä sentillä.

Mietiskelin tuon tapahtuman jälkeen pieniä hyviä tekoja, jotka itseltä jää usein tekemättä ja tilanteita, joissa niitä voisi tehdä, jotka jää huomaamatta. Avataan siis kaikki yhdessä silmät ja sydämet huomaamaan pienet asiat, joissa voimme auttaa ja olla tekemässä hyvää lähimmäisillemme. Pienistä asioista voi kasvaa jonain päivänä suuria.

-Sofia

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Suolana ja valona

Oma olo ja oleminen toisten ihmisten kanssa tuntuu usein varsin keskeneräiseltä. Niin usein sitä haluaisi olla jotain paljon enemmän kuin miltä itsestä tuntuu. Onneksi suolana ja valona oleminen niille, jotka eivät Jeesusta vielä tunne, ei riipu meidän omasta yrittämisestämme. Ei ole meidän tiedossa milloin tai millä tavalla olemme parhaiten Jumalan käytössä.

Työpaikallani olen saanut tuntea ja kokea konkreettisesti, kuinka omat valinnat erottuvat nopeasti ja herättävät aitoa mielenkiintoa sekä uteliaisuutta. On ollut hienoa nähdä kuinka oma usko on herättänyt myös arvostusta vaikka todellinen palkinto ojennetaankin vasta perillä.

Välillä havahdun huomaamaan, kuinka sydänten kaipaus ja jano on kova mutta onneksi Jeesuksella on antaa elävää vettä. Rukoillaan yhdessä rohkeutta, viisautta ja Jumalan läsnäoloa jokaisen meidän arkeen ja juhlaan, työpaikalle ja ystävien pariin, kotiin ja kauas.