maanantai 26. elokuuta 2013

Yhteyden aineksia

Tänään oltiin seurakunnassa vasta toista kertaa, mutta olo siellä tuntuu jo nyt tosi kotoisalta. Lieneekö asiaan osuutta sillä, että seurakunta täällä koostuu noin kahdenkymmenen hengen pienestä, mutta sitäkin tiiviimmästä yhteisöstä? Ehkä juuri pienen kokonsa takia seurakunta ottaa lämpimästi vastaan jokaisen uuden tulijan ja on lähestulkoon mahdotonta, että joku voisi vain livahtaa takapenkkiin ja jäädä huomiotta. Varsinkin, kun penkkirivejä on tasan kolme ;)

Eikä asiaa pahentanut sekään, että virallisen jumalanpalvelusosuuden päätyttyä tilaisuus ei suinkaan ollut vielä ohi. Paikalla oli vierailemassa vajaan 30 hengen ryhmä Englannista, ja jumalanpalveluksen jälkeen jäimme keskukselle syömään ja tutustumaan toisiimme. 

Kaikkein parasta tässä päivässä olikin yhteys; kenelläkään ei ollut kiire pois kun kello löi puoli yksi, ja kaikilla oli aikaa jäädä juttelemaan ja viettämään aikaa keskukselle. Mitä siitä, vaikka kokousreissu venyy lähemmäs viisituntiseksi ;) Jotain tällaista kiireetöntä yhteyttä kaipaan Suomeenkin. Miksi meillä on aina niin kiire kotiin?

Voit lukea lisää vuodestamme Bosniassa osoitteesta www.reissuilla.blogspot.com. 

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

Auta, hyvä ihminen.

Kaikilla ei ole.

Meillä on. Vaikka usein valitamme ja murehdimme, meillä ON.

Rahaa, aikaa, rakkautta. Toivottavasti myös halua auttaa sekä luottamusta auttaviin välikäsiin ja Jumalaan, joka tuntee jokaisen niistäkin, joilla ei ole.

Auttaminen on helppoa. Ohjaa eurosi kotiseurakuntasi kautta myös niille, joilla ei ole.

Eurokin nimittäin auttaa. Kaksi euroa tuplasti. 34 euron hätäapupaketti voi pelastaa monta ihmishenkeä ja 150 euron pyörätuoli mullistaa yhden ihmisen elämän. 25 eurolla kuussa voit olla vaikuttamassa lukemattomien ihmisten elämään ja tietää tarkasti, mihin apu menee.

Auta, hyvä ihminen.

Sinulla on.

perjantai 19. elokuuta 2011

Uudet haasteet

Olen miettinyt taas alkavaa syksyä ja uusia haasteita ja tehtäviä joihin moni meistä on voitu heittää ihan ensimmäistäkin kertaa. Tuli taas mieleen tällanen rohkaiseva kohta: 

”Koko elinaikanasi ei kukaan voi sinua vastustaa. Minä olen sinun kanssasi, niin kuin olin Mooseksen kanssa. Minä en jätä enkä hylkää sinua.

Ole rohkea ja luja. Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi. Tutki lakia päivin ja öin, niin pystyt tarkoin noudattamaan kaikkea, mitä siihen on kirjoitettu. Silloin sinä menestyt ja onnistut kaikissa toimissasi.

Muista, että olen sanonut sinulle: Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi (Joos. 1).
 
Joosua laitettiin ihan uuteen tehtävään ja täyttämään aika isot kengät. Mutta samalla Jumala antoi Joosualle varustusta, rohkaisua ja lupauksia. Me voidaan kans kuulla nää sanat kohdistettuna just meille ja siihen tilanteeseen johon meidät on laitettu. Kun meille annetaan joku tehtävä tai haaste niin ei meitä jätetä yksin. Meille on luvattu et Hän on meidän kanssamme. Ei me voida tehdä oikein muuta kun luottaa Hänen suunnitelmiin, viisauteen ja siihen että Hän täyttää lupauksensa ajallaan. Ja täytyis muistaa että meille ei anneta koskaan kerralla enempää kuin mitä pystymme kestämään! Muistetaan tää pitkin vuotta kun tehtävät ja haasteet alkaa kerääntymään. Mut muistetaan myös oma osamme siinä sanoa kyllä tai ei J

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Preparation for mission

Viimeiset pari viikkoa sain viettää Isossa Kirjassa TAE-kurssilla, jonka tarkoituksena on valmistaa lyhytaikaiseen lähetystyöhön. Ennakko-odotukseni olivat olemattomat joten takki auki lähtiessäni sain toistamiseen yllättyä positiivisesti ja mieleeni nousi paljon ajatuksia. Tässä muutamia:

Ajatus Jumalan minulle räätälöimästä, uniikista kutsusta on innostanut ja nostanut minua kaikki nämä vuodet. Kysymys on laajemmasta asiasta kuin lähetyskutsun kokemisesta tai kokopäiväiseen hengelliseen työhön suuntaamisesta. Kysymys on siitä, että Jumala on edeltä käsin varustanut juuri sinua luonteellasi, lahjoillasi, elämänkokemuksellasi ja vaikkapa kiinnostuksen kohteillasi, joilla saat palvella juuri siellä minne Jumala milloinkin johdattaa. Fyysinen sijainti voi olla milloin missäkin, mutta kysymys on sinun kutsustasi, jota ei välttämättä kannata lokeroida saati sitten vertailla. Esteitä tulee mutta sitä kohti!

Toisaalta on hyvä muistaa, että aikataulutus on Jumalan – ei minun. En ole vastuussa toisille ihmisille siitä, miten ja millä aikataululla Jumala elämääni vie eteenpäin. Tehtäväni ei ole kertoa Jumalalle missä minun tulisi milloinkin olla vaan elää lähellä Jumalaa, täysillä ja luottaen, kuunnella Hänen ääntään. Itse välillä kompastelen tässä mutta alan ehkä oppia :D

Parin viikon aikana pohdin millaisia lahjoja minulla on ja kuinka voisin palvella niillä Jumalaa ”siellä kaukana”. Äkkiä tajusin, että miksen soveltaisi näitä ideoita jo nyt kotimaassa, Jyväskylässä, Pohjanmaalla, missä ikinä olenkin?! Lähdin oppimaan lähetystyöstä ja sainkin näköaloja miten olla ”lähetystyössä” kotona.

Lähettien puheissa korostui usein kolmen kohdan taktiikka, joilla kohdata toinen ihminen:

1. rakasta

2. anna aikaa

3. palvele

Näihin kolmeen kohtaan kiteytyy lähetystyön ydin ja samalla sen tehokkuus. Kysehän on normaalista kristityn elämästä. Silloin tajusin, että on peräti kummallista jos täällä elän kylmänä ja kiireen keskellä vain itselleni mutta kauas lähdettyäni aivan kuin sytyn rakastamaan, kuuntelemaan ja palvelemaan. Toiset ihmiset tarkkailevat jatkuvasti elämäämme, olemistamme, valintojamme ja reagoimistamme. Tässä on avaimet, joilla jokainen kristitty löytää ympäriltään lähetyskentän!

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Just say it!

On niin hienoa nähdä, kun asiat osuvat yhteen tarkoituksenmukaisella tavalla odottamattakin. Vaikka ei aina ajattelisikaan sen enempää asioita, joita teemme, mutta pyydämme kuitenkin johdatusta tai edes jonkinlaista tarkoitusta niille, niin pieniäkin asioita tapahtuu tarkoituksenmukaisesti.

Voi käydä vaikkapa niin, että jollekin tulee aamulla mieleen Raamatunpaikka, jonka hän lukee. Paikka ei tunnu liittyvän mihinkään ja se voi jopa unohtua. Myöhemmin päivällä syntyykin keskustelu, jossa tuo Raamatunpaikka nousee taas mieleen. Tuo joku jakaa sen toiselle, ja toinen rohkaistuu suuresti. Koskaan ei tiedä, miten asiat loksahtavat paikoilleen.

Tehdään hyviä asioita, jotka yhtäkkiä vaan tulevat mieleen ja rohkaistaan toisia, vaikka ei vielä tiedettäisi sanojen tai tekojen tarkoitusta tai arvoa. Mitä siinä voi menettää!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Levosta käsin

Nykyään on niin kovin kiire. Suomeen muuttanut hollantilainen ystäväni väitti, että tulppaanimaassa on vieläkin hektisempää. Ei ole aikaa pysähtyä, kuunnella, olla läsnä. Välillä on tärkeä saada kasailla omia ajatuksiaan. Vielä tärkeämpää on muistaa viettää laatuaikaa Jumalan kanssa.

Useat kesäni ovat vierähtäneet vaativissa kesätöissä. Tänä kesänä päätin vain olla ja tehdä kaikkea mukavaa. Uskon, että se on omalla tavallaan sijoitus tulevaisuuteen. Kiireessä menee niin paljon asioita ohi.

Tänä vuonna konffassakin päätin vain olla. En ilmoittautunut talkoolaiseksi vaan kuuntelin kokouksia ja tietoiskuja, kiertelin lähetysteltassa, hengailin ystävien kanssa ja kaffittelin tuttujen asuntovaunuissa. On tärkeää palvella mutta myös vain olla, aikansa molemmille. Sain mitä etsin, fellowshippiä eli yhteyttä!

torstai 16. kesäkuuta 2011

Kohtaa rukkanen.

Pian taas valkoiset teltat keräävät helluntaikansan yhteen. Yhteys tiivistyy muun muassa mission ympärille - yhden valtavan suuren kangaskaton alla hyörii muutaman päivän ajan suuri joukko Jumalan työrukkasia. Arkensa joku heistä viettää maailman toisella laidalla vähäosaisia auttaen, joku toinen modernissa mediastudiossa televisiolähetyksiä tekstittäen ja kolmas kotimaassa vankiloita tai kouluja kiertäen. Kerran kesässä he kokoontuvat yhteen riviin kertomaan työstään ja innostamaan muita mukaan.

Samanlaisia Jumalan työrukkasia hyörii muidenkin kangaskattojen alla ja liepeillä. Yhdellä on takana tiukka vuosi virkamiehenä, mutta nyt hän hymyillen heiluttelee käsiään ja ohjailee muita oikeaan suuntaan heidän matkatessaan kohti telttoja. Toinen on juuri lähettänyt luokallisen lapsia kesälomalle ja työrauhasta kiittäen keskittyy kuorimaan perunoita nälkäiselle telttakansalle. Kolmas antaa oman ammattitaitonsa käyttöön ja hoivailee juhlahumussa väsyneitä vanhuksia lepopisteellä. Neljäs hengähtää hetken maatöistään ja hymyilee kahvilan myyjänä.

Kangaskattojen alla ja liepeillä on hämmästyttävän paljon kokemusta, tietoa, taitoa ja ennen kaikkea palvelumieltä. Samoilla nurmikentillä kiertelee suuri joukko niitä, jotka eivät tiedä, ollako rukkanen vai saapas. Tullako vai mennä. Jatkaako vai pysähtyä. Taistellako vai luovuttaa.

Oletpa rukkanen, saapas tai kävelevä kysymysmerkki, pysähdy. Älä luovuttaaksesi, vaan kohdataksesi jonkun toisen. Jos olet ollut, mennyt ja tehnyt Isän askelissa - jaa kokemaasi. Kerro Jumalan suurista töistä, vala uskoa ja luottamusta Hänen suunnitelmaansa. Kanna vastuusi ja ole Kutsujasi arvoinen. Jos elät kysymysmerkkinä - uskalla kysyä ääneen. Kuuntele, opi ja löydä oma polkusi Hänen askelissaan. Näe Jumalan työ rukkasissaan. He voivat olla vastaus juuri sinun rukouksiisi.

* * *

Ja tiedätkö, et tarvitse välttämättä edes niitä valkoisia telttoja ja nurmikenttiä. Pysähdy kotikirkon kiviportaissa, matalassa aulassa, kahvipöydässä, penkkirivissä. Kohtaa, jaa ja kuuntele. Älä pimitä sitä hyvää, minkä olet Jumalalta saanut. Jumalan siunaus ei puolitu jaettaessa - se moninkertaistuu. Älä menetä toivoasi elämän kysymysten edessä. Jumalan vastaus tulee aina täsmätoimituksena: täydellisesti aikataulussa pysyen, oikeankokoisena pakettina ja suoraan sinun kohdallesi.