keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Keltaiset täplät

Olin lähtenyt metsäretkelle kohti vuorenhuippua. Reitti oli opastettu, mutta polkua ei erottanut maisemasta. Askeleitani ohjasivat vain pienet keltaiset läiskät, joita oli maalattu kiviin, kantoihin ja puiden runkoihin.

Useamman kerran jouduin lyhyesti pysähtymään ja katselemaan tarkemmin, jotta löysin seuraavan keltaisen täplän, jota kohti tallustella. En halunnut eksyä, sillä olin lähtenyt matkaan ilman kännykkää enkä tuntenut seutua.

Olin jo lähellä huippua, kun jähmetyin paikoilleni: en löytänyt edestäni täplän täplää. Olin katsellut ylös ja alas, oikealle ja vasemmalle, räpytellyt silmiäni ja katsonut uudestaan. Täplää ei ollut. Mietin, mitä tekisin. En aikonut lähteä matkaan summassa, ja takaisin kääntyminen olisi ollut pettymys, sillä en olisi päässyt huipulle.

Samassa tuuli pyyhkäisi ylitseni - ja heilautti edessä riippuvaa koivun oksaa. Ja sieltä oksan takaa näkyi keltainen täplä. Säntäsin heti matkaan vain kuullakseni Herrani puhuvan. Näin minä sinua johdatan. Pienen matkan kerrallaan kohti huippua. Mutta älä liikahda ennen kuin tiedät minne mennä. Odota minua.

Taaskin muistan, ettei minun tarvitse tuntea tulevaisuutta eikä edes kilauttaa kaverille. Oppaanani on uskollinen Jumala, joka ei unohda maalata tieni varteen keltaisia täpliä. Tai siirtää esteitä täplän tieltä. Ja minä pääsen perille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti