"Tasan ei käy onnen lahjat", sanotaan. Maailman epäoikeudenmukaisuudesta puhutaan aina silloin tällöin. Joillakin on kaikkea ihan liikaa ja toisilla ei ole mitään. On hyvä, että asiasta puhutaan, mutta vielä parempi olisi jos asialle edes yritettäisiin tehdä jotain.
Liian usein me, joilla on kaikkea ihan liikaa, haluamme unohtaa sen todellisuuden, jossa lähimmäisemme elävät. On mielenterveytemme kannalta viisainta keskittyä vain omiin juttuihimme, eikä edes miettiä mitä tarkoittaa esimerkiksi syntyä vammaiseksi Tansanian tai Vietnamin kaltaisiin maihin. "Mitä mä muka voisin tehdä?" tai "Ei se tilanne siellä kuitenkaan muutu." Näitä me hoemme itsellemme ja silti jokin sisällämme ei tyydy näihin selityksiin.
Vammaiset lapset Tansaniassa ja Vietnamissa ovat häpeäksi perheelle ja suvulle. Siellä uskotaan jumalien kostavan perheen pahat teot vammaisten lasten muodossa. Tässä on elämän lähtökohta noin 600 000 tuhannelle lähimmäisellemme.
No, mitä Jeesus tekisi meidän housuissamme? Herramme taisi sanoa jotain tähän tapaan: "Kaiken, minkä teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te teette minulle." Taisi sanoa tämänkin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Me emme pysty pelastamaan koko maailmaa, mutta pystymme pelastamaan yhden ihmisen koko maailman! Tämän toteuttaminen on tehty meille yllättävän helpoksi. Kyse on vain siitä, että haluammeko.
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti