torstai 24. maaliskuuta 2011

Eräs kävelyretki

Astumme ulos pimeään, raikkaan syysilman sijaan vastaamme tulvahtaa tropiikin kuuma kosteus. Korviimme kantautuu sammakoiden kurnutus ja torikauppiaiden huudot. Kävelemme katua eteenpäin autojen ja mopojen pakokaasujen saadessa ilman väreilemään. Jostain tulvahtaa tuoksu pannulla paistuvasta phad thaista. Mopotaksit houkuttelevat meitä kyytiinsä ja myös ohiajava taksikuski töräyttää äänitorveaan vapaan kyydin merkiksi. On tavallinen arki-ilta Thaimaan pääkaupungissa Bangkokissa.

Kävellessämme kotikatuamme pitkin katselemme ihmisiä. Talonsa edustalla keski-ikäinen mies paukuttelee kiinanpommeja karkottaakseen pahat henget edes vähän kauemmaksi kodistaan. Kadun toisella puolella käydään kauppaa tuoreista hedelmistä ja vaihdetaan kuulumisia. Saavuttuamme supermarketin nurkalle ohitamme buddha-alttarin, jonka eteen on tuotu useita avattuja Fanta-pulloja pilleineen ja ripusteltu seteleitä lahjaksi hengille. Vähän väliä korviimme kantautuu meille jo niin tuttu sana ”falang”, joka viimeistään saa meidät jälleen kerran muistamaan erilaisuutemme.

Niin…Olemmehan me erilaisia. Vai olemmeko? Meillä on vaaleampi iho kuin heillä. Puhumme eri kieltä ja olemme tottuneet erilaiseen ruokaan. Elämäntyylimme ovat muovautuneet aikojen saatossa erilaisiksi. Valtauskonto on eri. Lyhyesti sanottuna, kulttuurimme ovat huomattavan erilaiset.

Tällä kävelyretkellä, kulkiessamme erilaisina vieraan kulttuurin keskellä, näemme yhtäkkiä pintaa syvemmälle. Näemme hymyjen ja katseiden taakse. Näemme erilaisen kulttuurin ja elämäntyylin taakse. Tilatessamme sticky-riisiä ja paistettua kanaa tutulta kokilta ja päivittäessämme menneiden päivien merkittävimmät jalkapallotulokset paikallisen Real Madrid -fanin kanssa huomaamme, kuinka samanlaisia olemmekaan. Näemme ihmisiä, joilla on samat tarpeet kuin meilläkin. Ihmisiä, joilla on unelmia ja haaveita, kuten meilläkin. Ihmisiä, jotka kaipaavat meidän tavoin elävää Jumalaa elämäänsä.

Ihmisen tapa jäsentää maailmaa on tehdä erotteluja. Määritämme liian usein toisiamme pinnallisten seikkojen ja erilaisuuksien mukaan. Pienet erot voittavat suuret samankaltaisuudet. Voisimmeko opetella näkemään syvemmälle? Ohi erilaisuuden, johon niin usein takerrumme, ohi omien asenteidemme, jotka estävät meitä kohtelemasta lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Voisimmeko oppia näkemään jokaisen ihmisen arvokkaana, Jumalan luomana ja ainutlaatuisena yksilönä? Näkemään läpi ulkoisen kuoren sydämeen, joka kaipaa rakkautta ja hyväksyntää. Rakkautta ja hyväksyntää, jonka vain Jeesus voi antaa.

Suuntaamme askeleemme jälleen kohti kotia. Kävellessämme huokaamme kiitoksen Taivaan Isälle siitä, että saimme nähdä pienen palan elämää taivaallisesta näkökulmasta. Tällaisia kävelyretkiä haluamme kokea lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti