maanantai 21. lokakuuta 2013

Sittenkin oikeassa paikassa

Välillä uudessa maassa asuminen turhauttaa.
En osaa kieltä, en tunne ihmisiä.
Koska en ymmärrä kieltä, on hankalaa tutustua ihmisiin.
Koska en tunne ihmisiä, on hidasta oppia kieltä.

Välillä tuntuu, että Suomessa kaikki olisi paljon helpompaa.
Osaisin kieltä, ystävätkin on valmiina.
Ymmärtäisin edes, mitä kassaneiti sanoo.
Onko meistä edes mitään hyötyä täällä?
Kaksi kielitaidotonta, arkea opettelemassa.

Mutta, sitten on ne hetket.
Kun sunnuntaijumalanpalveluksessa
kolmen vieraan laulun jälkeen tuleekin se yksi tuttu laulu,
jonka sanat osaan jo ulkoa ja melkein takaperin.
Kun osaankin sanoa serbiaksi muutakin kuin "minun nimeni on"
(vaikka se jotain muuta olisikin "olen väsynyt"...).
Kun saan uuden ystävän.

Niissä hetkissä sen ymmärtää;
tätä on olla oikeassa paikassa.

Lue lisää arjen opettelusta: www.reissuilla.blogspot.com

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti