tiistai 16. marraskuuta 2010
Ollako välimaastossa lopun elämää?
Joskus itsellekin tulee paniikki: mitä olenkaan tekemässä elämäni kanssa? Teenkö mitään? Onko elämäni vain seuraavaan päivään ja viikkoon elämistä? Hyödyttääkö elämäni ketään? Olenko Jumalan suunnitelmassa samalla, kun olen välimaastossa?
Käyn töissä, mutta työ ei ole unelmatyötäni, whatever that would be. Olen monessa mukana, mutta otanko päivittäisissä vastuissani ja ihmisten kohtaamisissani radikaaleja askeleita ja teenkö päätöksiä seuraten Jeesuksen esimerkkiä? Odotanko vain sitä seuraavaa paikkaa, johon Jumala minut vie tämän vähäisen vaiheeni jälkeen? Vai odotanko muutosta kenties turhaan?
Eikö olisi parempi päivittäin muistaa, että olemme nyt jo juuri siinä oikeassa suunnitelmassa ja niissä oikeissa tehtävissä? Tietenkin on tärkeää katsoa tulevaan, asettaa korkeampia tavoitteita ja unelmoida. Samalla tulisi kuitenkin muistaa, että vaikka olisimme lopun ikämme välimaastossa, niin sinnekin saapuu uusia tuulia. Että välimaastossakin elämä on elämää, josta kannattaa nauttia täysillä!
(Ajatuksia oli herättelemässä pastori Jeff Manion, joka puhui välimaastosta GLS-seminaarissa.)
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Joulun sanoma
Joulun aikana Raamatun sanoma tulee lähelle jokaista ihmistä. Toisin sanoen vain harva pystyy kokonaan välttämään minkäänlaisen kosketuksen joulun Sankarin kanssa. Joku näkee seimiasetelman näyteikkunassa, toinen kuulee hengellisiä joululauluja tai juhlallisesti lausutun jouluevankeliumin. Moni löytää tiensä myös kirkon penkille juurikin joulun alla.
Joulun todellinen sanoma Jeesus-lapsen syntymästä on kaunis, yksinkertainen ja puoleensavetävä. Sen äärelle haluaa pysähtyä, siinä on lupa hengähtää. Tänä vuonna Jyväskylän helluntaiseurakunta yhdessä vapaaseurakunnan kanssa järjestävät jokavuotuisen joulutempauksen kävelykadulla. Pienen hetken ajan joulun sanoma, tunnelma ja lämpö ovat tarjolla jokaiselle ohikulkijalle. Rukoillaan yhdessä tempauksen puolesta toivoen, että tulevana jouluna mahdollisimman moni löytäisi joulun todellisen sankarin ja sanoman!
perjantai 22. lokakuuta 2010
Turvassa
Pari vuotta sitten olin lähdössä Thaimaahan kolmeksi kuukaudeksi. Marssin terveyskeskukseen selvittämään, mitä rokotuksia matkalle olisi hyvä ottaa. Olin etukäteen opiskellut virallisia rokotussivustoja verkossa ja niinpä ihmettelin ääneen, kun minua oltiinkin lähettämässä matkaan vain muutaman piikin turvin. Sairaanhoitaja piirsi summittaisen ympyrädiagrammin, joka kuvasti syitä ulkomailla sairastumisiin, tapaturmiin ja kuolemiin. Vain pienen pienen murto-osan niistä olisin voinut ennaltaehkäistä ottamalla lisärokotuksia.
En todellakaan puhu vakuutuksia tai rokotuksia vastaan. Muistutan vain turvasta, joka kattaa ympyrädiagrammin kaikki sektorit. Meillä voi olla vakuutus ja rokotus kaiken mahdollisen varalle. Niistä huolimatta voi kuitenkin sattua jotain, mikä yllättää, järkyttää ja keikauttaa elämämme raiteiltaan. Jotain, mitä emme voi hallita. Siksi paras turva on Hänessä, joka hallitsee tätä elämää ja ikuisuutta.
Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat ikuiset käsivarret. 5.Moos.33:27
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Pieniä hyviä tekoja.
Hätääntyneenä poika jo mietiskeli mitä joutuisi jättämään pois, ei kai nyt sentään mitään äidin käskemää ruokatavaraa, eihän tuosta karkkipussistakaan malttaisi luopua. Poika kuitenkin kiikutti karkkipussiaan jo takaisin hyllyyn. Sanoin kassaneidille, että minä voin antaa sen viisi senttiä ja kassaneiti huusi pojalle: "Hei, tuu tänne, tää täti maksaa sen puuttuvan". Pojan kasvot oli näkemisen arvoiset. Kassaneitikin muistaa minut käydessäni tuossa samaisessa kaupassa, viikkojenkin jälkeen. Puhumattakaan siitä hyvästä olosta, mikä itselleni jäi. Ja kaikki tämä vain viidellä sentillä.
Mietiskelin tuon tapahtuman jälkeen pieniä hyviä tekoja, jotka itseltä jää usein tekemättä ja tilanteita, joissa niitä voisi tehdä, jotka jää huomaamatta. Avataan siis kaikki yhdessä silmät ja sydämet huomaamaan pienet asiat, joissa voimme auttaa ja olla tekemässä hyvää lähimmäisillemme. Pienistä asioista voi kasvaa jonain päivänä suuria.
-Sofia
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Suolana ja valona
Työpaikallani olen saanut tuntea ja kokea konkreettisesti, kuinka omat valinnat erottuvat nopeasti ja herättävät aitoa mielenkiintoa sekä uteliaisuutta. On ollut hienoa nähdä kuinka oma usko on herättänyt myös arvostusta vaikka todellinen palkinto ojennetaankin vasta perillä.
Välillä havahdun huomaamaan, kuinka sydänten kaipaus ja jano on kova mutta onneksi Jeesuksella on antaa elävää vettä. Rukoillaan yhdessä rohkeutta, viisautta ja Jumalan läsnäoloa jokaisen meidän arkeen ja juhlaan, työpaikalle ja ystävien pariin, kotiin ja kauas.
sunnuntai 9. toukokuuta 2010
Maailmanmatkaajat
Tällaisilla kysymyksillä heräteltiin aktiolaisia ja lyhytaikaisia lähettejä, jotka kokoontuivat yhteen torstai-iltana Maailmanmatkaajien iltaan. Kaikki Maailmanmatkaajat olivat olleet ulkomailla yhdestä viikosta yli kymmeniinkin vuosiin ympäri maailmaa. Saimme jakaa erilaisista kokemuksista sekä kuulostella, missä kukin meistä nyt menee. Mietimme, olemmeko me nyt lähettäjiä vai lähtijöitä. Saa nähdä, saammeko Maailmanmatkaajien ryhmän kasaan uudemmankin kerran...
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Eväitä elämään
Liian usein me, joilla on kaikkea ihan liikaa, haluamme unohtaa sen todellisuuden, jossa lähimmäisemme elävät. On mielenterveytemme kannalta viisainta keskittyä vain omiin juttuihimme, eikä edes miettiä mitä tarkoittaa esimerkiksi syntyä vammaiseksi Tansanian tai Vietnamin kaltaisiin maihin. "Mitä mä muka voisin tehdä?" tai "Ei se tilanne siellä kuitenkaan muutu." Näitä me hoemme itsellemme ja silti jokin sisällämme ei tyydy näihin selityksiin.
Vammaiset lapset Tansaniassa ja Vietnamissa ovat häpeäksi perheelle ja suvulle. Siellä uskotaan jumalien kostavan perheen pahat teot vammaisten lasten muodossa. Tässä on elämän lähtökohta noin 600 000 tuhannelle lähimmäisellemme.
No, mitä Jeesus tekisi meidän housuissamme? Herramme taisi sanoa jotain tähän tapaan: "Kaiken, minkä teette yhdelle näistä vähimmistä, sen te teette minulle." Taisi sanoa tämänkin: "Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Me emme pysty pelastamaan koko maailmaa, mutta pystymme pelastamaan yhden ihmisen koko maailman! Tämän toteuttaminen on tehty meille yllättävän helpoksi. Kyse on vain siitä, että haluammeko.