sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Taivaan tähdet

Yksi soittaa kitaraa ja laulaa kadunkulmassa Jeesuksesta. Toinen lähtee aktioon Venäjälle. Jotkut elävät elämäänsä eivätkä erityisesti puhu kenellekään uskostaan, ja silti ympärillä olevat ihmiset näkevät hänen elämänsä kautta heijastuksen Jumalasta. On myös niitä jotka lähtevät vuosiksi toiselle puolelle maapalloa. Jumalan kädenjälki voi näkyä myös arjen keskellä pieninä ystävällisinä tekoina. Eikä tässä varmastikaan kaikki, loppu on kiinni siitä kuinka rohkeasti omia ideoitaan lähtee toteuttamaan.

Ajatus Jumalan rakkauden eteenpäin viemisestä saattaa kuitenkin kuulostaa pelottavalta, vaikealta, vastuulliselta ja ehkä vähän mahtipontiseltakin. Onko minusta siihen? Haluanko edes? Ja jos haluan, niin mikä on se oikea ja tehokkain tapa? Entä jos en osaa?
Paras pohja on rakkaus Jumalaa ja lähimmäisiä kohtaan, niistä lähtee myös halu kertoa Jumalasta. Evankeliointi pohjaa myös siihen, että olemme aidosti kiinnostuneita ihmisten asioista ja heistä itsestään muutenkin kuin vain evankelioitavina. Ehkä koemme asian pelottavaksi siksi, että meillä on siitä liian yksipuolinen kuva, tai emme muuten tiedä siitä tarpeeksi. Vastuullista se on toki, siitä ei pääse mihinkään, mutta onhan meillä Auttaja, kuka on luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti!

Ei voi sanoa yhtä ainoaa parasta, oikeaa tai toisia arvokkaampaa tapaa pitää esillä Jumalaa. Tärkeämpää on ymmärtää se, että jokaisella on oma itselleen paras mahdollinen tapa tehdä Häntä tunnetuksi. Ota selvää mahdollisuuksistasi ja lahjoistasi! Kannattaa muistaa myös se, että elämä on nyt eikä vasta kymmenen vuoden kuluttua lähetyskentällä tai ensi kesänä aktiossa. Olet jo nyt Jumalan asettamalla paikalla ja Hänen mielensä mukaisessa vaikutusalassa. Et siis ole sattuma vaan suunnitelma, joten lakkaa odottamasta ja tartu Jumalan mahdollisuuksiin, mitä ne ikinä ovatkaan sinun kohdallasi. Loista elämää siinä paikassa johon Jumala on sinut kutsunut.

"Te loistatte siinä kuin tähdet taivaalla kun pidätte esillä elämän sanaa."
Fil.2:15-16

Matt.28:18-20

maanantai 7. helmikuuta 2011

Asia kunnossa!

Hyvän ystäväni elämässä ei tunnu olevan sen suurempia ongelmia tai olosuhteita. Näin ei kuitenkaan ole. Joskus puhuimme asiasta ja hän sanoi, ettei välttämättä koe sen suurempaa tarvetta jakaa omia huoliaan toisten ihmisten kanssa vaan mieluummin suoraa Jumalan kanssa.

Liian usein löydän itseni spekuloimasta omia asioitani toisille ennen kuin olen todella kääntynyt niiden kanssa Jumalan puoleen. Asioiden jakamisessa ei ole mitään pahaa – päinvastoin. Usein ääneen puhuminen auttaa itseään jäsentämään asioita. Toisesta ihmisestä on usein kuitenkin vain kuuntelijaksi. Jumala on suurempi kuin yksikään ongelma, tilanne tai olosuhde. Hänellä on ratkaisu elämämme jokaiseen asiaan. Myös Hänen ajoituksensa on täydellinen. Itse välillä unohtelen tällä saralla.

Kirjoittamani asia tuskin on uusinta uutta kovinkaan monelle, joka tämän sattuu lukemaan. Viestini ei ole välttämään asioiden jakamista toisille vaan aktiivisesti jakamaan kaikki asiansa ensisijaisesti Jumalalle – joka päivä. Tällä saattaa olla suurtakin alentavaa vaikutusta kehon stressihormonitasoon.

Fil. 4:6-7

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Yllätyksiä ja tavallista elämää


Miten yhdessä viikossa voi tapahtua niin paljon?

Joskus tavallisten päivien keskelle tulee yhtäkkiä suurempia asioita kuin mitä on odottanut, joko hyviä tai ei niin hyviä yllätyksiä. Usein niihin tunteisiin ja reaktioihin, jotka nousevat pintaan yllätyksien johdosta, saa enemmän selkoa, jos kuulee rohkaisevia sanoja.

Viimeisen viikon aikana on tullut eteen molempia yllätyksiä, onneksi sentään eri päivinä. Elämässä on ollut pettymystä, innostusta, halua antaa periksi, odotusta tulevaisuuden haasteista, pelkoa tulevaisuudesta ja monenlaista pohtimista ja juttelua. Kuitenkin kaiken tämän keskellä mieleen nousivat vahvasti nämä sanat: ”Minä olen sinun kanssasi. Minä en jätä enkä hylkää sinua. Ole vain rohkea ja luja” (Joos. 1:5-6). Tästä rohkaistuna on taas hyvä jatkaa kohti seuraavia yllätyksiä - tai sitten kohti ihan tavallista viikkoa.

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Kiikarit

Tuossa jokunen aika sitten minuun iski aivan hirmuinen kaukokaipuu. Se iskee joka talvi lähes yhtä varmasti kuin kausiflunssa. Samoin se iskee silloin, kun pitäisi tehdä isoja elämää mullistavia päätöksiä, on kiire tai muuten vain stressaa. Erityisen ärhäkkänä kaukokaipuu esiintyy, kun olisi aika saattaa loppuun hiukan vastenmielisiä ja monimutkaisia keskeneräisiä asioita. Mielessä vilistävät silloin kaukaiset maat, vuoret ja rantaviivat. Lappikin kelpaisi.

Eilen luin erään lapsen kanssa kirjaa. Vastaan tuli kuva kiikareista ja kysyin lapselta tietääkö hän mikä moinen vekotin on ja mitä sillä tehdään. Vastaukseksi sain hyvin nopeasti "Kiikarit". Sen sijaan niiden käyttötarkoitusta lapsi jäi selvästi pohtimaan. Olin juuri avaamassa suuni hyvin aikuismaiseen selitykseen, kun lapsi ehätti vastaamaan: "Isi katsoo kiikareilla lintuja ja kaikkia maisemia, mutta minäpäs katson niillä leluja ja muita. Ku ne kiikarit kääntää toisinpäin, niin niillä näkee lähiasiat kaukana." En silloin kiinnittänyt selitykseen sen kummempaa huomiota, olinhan itsekin pienenä tuijotellut lattiaa väärinpäin käännetyillä kiikareilla, jotta tuntisi olevansa isompi.

Myöhemmin samana päivänä ajatus sitten jysähti tajuntaani. Mitä jos vastaus pakenemiskaukokaipuuseeni olisikin väärinpäin käännetyissä kiikareissa? Mitä jos pystyisin katsomaan lähellä olevia asioita kauempaa lähtemättä varsinaisesti mihinkään? Seuraavathan ne tekemättömät päätökset ja vastenmieliset tehtävät ajatuksissa, vaikka lähtisi kuinka kauas. Väärinpäin käännetyillä kiikareilla katsottuna suurensuuri sotkuinen lankavyyhti muuttuisi pieneksi sotkuiseksi lankavyyhdiksi muiden elämäni tärkeiden asioiden keskellä. Mitä jos ostaisin kiikarit?

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Käsittämätön Jumala

Jos jää katsomaan jalkoihinsa, kompastuu omiin askeliinsa. Jos tuntee vain tämän päivän viiman, saattaa unohtaa tulevaisuuden loiston. Jos hukkaa katseensa toivosta, on hukkua kokonaan.

Olen usein kuvitellut Jeesuksen katsomassa maailmaa ennen syntymistään ihmiseksi. Kuinka rähjäiseltä, rikkinäiseltä ja synkältä maailman on Hänen silmissään täytynyt näyttää. Eron taivaan kirkkauteen on täytynyt tuntua niin suurelta! Ja silti Hän tuli ja vaikuttaa yhä ihmisiin ja historiaan ennen näkemättömällä tavalla.

Jeesus syntyi osoittaakseen tien, tulevaisuuden, toivon. Hän tarjoaa mahdollisuutta kulkea kompastumatta, kulkea viimassakin kohti parempaa ja ankkuroida elämämme toivoon, joka kestää ikuisesti - yli kuolemankin.

Miksi? Mittaamattomasta ja loppumattomasta rakkaudestaan sinuun. Hän on niin käsittämätön.

That´s my king!

tiistai 16. marraskuuta 2010

Ollako välimaastossa lopun elämää?

Jotkut sanovat, että elävät välimaastossa odottaen seuraavaa isoa saavutusta tai uutta opiskelupaikkaa. Sitten vasta elämä alkaa! Mutta entä jos on elänyt välimaastossa koko siihenastisen elämänsä, eikä tunnelissa vieläkään näy valonpilkahdusta muutoksesta, saati sitten läpimurtoa johonkin aivan uuteen?

Joskus itsellekin tulee paniikki: mitä olenkaan tekemässä elämäni kanssa? Teenkö mitään? Onko elämäni vain seuraavaan päivään ja viikkoon elämistä? Hyödyttääkö elämäni ketään? Olenko Jumalan suunnitelmassa samalla, kun olen välimaastossa?

Käyn töissä, mutta työ ei ole unelmatyötäni, whatever that would be. Olen monessa mukana, mutta otanko päivittäisissä vastuissani ja ihmisten kohtaamisissani radikaaleja askeleita ja teenkö päätöksiä seuraten Jeesuksen esimerkkiä? Odotanko vain sitä seuraavaa paikkaa, johon Jumala minut vie tämän vähäisen vaiheeni jälkeen? Vai odotanko muutosta kenties turhaan?

Eikö olisi parempi päivittäin muistaa, että olemme nyt jo juuri siinä oikeassa suunnitelmassa ja niissä oikeissa tehtävissä? Tietenkin on tärkeää katsoa tulevaan, asettaa korkeampia tavoitteita ja unelmoida. Samalla tulisi kuitenkin muistaa, että vaikka olisimme lopun ikämme välimaastossa, niin sinnekin saapuu uusia tuulia. Että välimaastossakin elämä on elämää, josta kannattaa nauttia täysillä!

(Ajatuksia oli herättelemässä pastori Jeff Manion, joka puhui välimaastosta GLS-seminaarissa.)

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Joulun sanoma

Joulun aikana Raamatun sanoma tulee lähelle jokaista ihmistä. Toisin sanoen vain harva pystyy kokonaan välttämään minkäänlaisen kosketuksen joulun Sankarin kanssa. Joku näkee seimiasetelman näyteikkunassa, toinen kuulee hengellisiä joululauluja tai juhlallisesti lausutun jouluevankeliumin. Moni löytää tiensä myös kirkon penkille juurikin joulun alla.

Joulun todellinen sanoma Jeesus-lapsen syntymästä on kaunis, yksinkertainen ja puoleensavetävä. Sen äärelle haluaa pysähtyä, siinä on lupa hengähtää. Tänä vuonna Jyväskylän helluntaiseurakunta yhdessä vapaaseurakunnan kanssa järjestävät jokavuotuisen joulutempauksen kävelykadulla. Pienen hetken ajan joulun sanoma, tunnelma ja lämpö ovat tarjolla jokaiselle ohikulkijalle. Rukoillaan yhdessä tempauksen puolesta toivoen, että tulevana jouluna mahdollisimman moni löytäisi joulun todellisen sankarin ja sanoman!